Jenni Janakka: Sano rohkeasti, että osaat

Röyhkeyskouluttaja ja Himocast-podcastin tekijä Jenni Janakka kehtaa sanoa olevansa hyvä ja osaava. Hän kertoo, miksi myös meidän muiden kannattaisi kehdata. Ihan röyhkeästi vaan!

Jenni Janakka irtisanoutui, koska halusi kirjoittaa romaanin. Käsikirjoitus ei saanut kustannusopimusta, mutta Janakasta tuli röyhkeyden asiantuntija. Nyt hän kertoo muillekin, miksi kannattaisi kehdata enemmän.

Jenni Janakka teki juuri niin kuin työelämän innostajat kehottavat. Hän lähti tavoittelemaan unelmiensa työtä. Kuten yleensä, muutos vaati radikaalin ratkaisun.

”Irtisanouduin, koska halusin tulla merkittäväksi suomalaiseksi kirjailijaksi”, Janakka, 33, sanoo.

Oli helmikuu 2016, ja Janakka työskenteli myyntiedustajana kansainvälisessä yrityksessä. Toimeentulo oli turvattu ja arki mukavaa, mutta Janakka kaipasi haasteita. ”Minulla oli maailman fiksuin lähijohtaja. Hän sanoi: ihanaa, että olet ollut meillä, mutta sinun pitää olla jossakin muualla. Hän oli osannut odottaa irtisanoutumistani.”

Suunta tuntui niin oikealta, että Janakka kirjoitti innoissaan aamusta iltaan. Käsikirjoitus valmistui vielä samana keväänä. Janakka tarjosi tekstiä kaikkiin kustantamoihin. Vastauksissa toistui sama viesti. Yksikään kustantamo ei halunnut julkaista Janakan luovuuden tuotetta.

”Ajattelin, että olen ihan sysipaska”, Janakka sanoo.

”Että olen vain itsekseni hourailemalla päätynyt siihen, että olisin hyvä kirjoittaja.”

Janakka alkoi kehitellä ideoita tv-ohjelmiin ja tarjosi niitä tuotantoyhtiöihin. Niistäkään ei innostuttu.

Irtisanoutuminen alkoi kirpaista. Rahat olivat tiukilla ja itsetunto koetuksella.

Kun uuden, haparoivan uran aloittamisesta oli kulunut vuosi, Janakka teki päätöksen. Jos tämä on väsytystaistelu, minä en väsy, hän vannoi.

Röyhkeyskoulussa opitaan tunnistamaan huijarisyndrooma

Nykyään Jenni Janakalla on uusi titteli itselleen: asennemuija. Se tarkoittaa sitä, että hän kehtaa pitää puoliaan ja kannustaa muitakin kehtaamaan.

Kaikki sai alkunsa jokunen vuosi sitten, kun Janakka oli mukana suunnittelemassa oheistapahtumaa Helsinki Design Weekille. Suunnittelupalaverin jälkeen juotiin kahvit ja vaihdettiin kuulumiset. Janakka kuunteli työryhmän keskustelua ja mietti: onpa paljon empimistä ja jossittelua.

”Ihmiset ilmaisivat, mitä he olisivat voineet tehdä, mitä heidän olisi kannattanut tehdä tai mitä he haluaisivat tehdä, mutta eivät kuitenkaan ole tehneet. Ajattelin mielessäni, että tämä on harmillista. Tunsin ne ihmiset ja tiesin, millaisia työntekijöitä he olivat. Heissä ei ollut mitään vikaa. He tarvitsivat vain lisää röyhkeyttä.”

Janakka lanseerasi Röyhkeyskoulun vielä samana syksynä. Se on Janakan kehittämä konsepti, jossa opetellaan tunnistamaan kiltin tytön syndrooma, huijarisyndrooma, liika arkailu ja se, kuinka ihminen itse rajoittaa omaa potentiaaliaan.

Ilman kustantamoilta saatuja hylkäyskirjeitä ideaa ei ehkä olisi syntynyt.

”Hylkyjen saaminen sai minut ajattelemaan uudella tavalla sitä, mitä kaikkea voisin tehdä. Ymmärsin, että kykyni nähdä omat mahdollisuuteni oli tosi suppea. En osannut nähdä kaikkia vaihtoehtoja.”

Janakan mielestä monilla on turhan romanttinen käsitys työelämästä ja urasta. Ihailemme ihmisiä, jotka tietävät jo nuorina, mitä haluavat, ja pyrkivät sinnikkäästi sitä kohti.

”Kannattaa muistaa, että kaikkein herkullisin työtarjous voi tulla vähän siitä vierestä. Miksi edes pitäisi toteuttaa se ensimmäinen idea?”

Omien vahvuuksien tunnistaminen tärkeää kiireisessä työelämässä

Röyhkeys-sanalla on ikävä kaiku, mutta Janakka tarkoittaa sillä positiivisia asioita. Hänelle röyhkeys on lämmintä energiaa, joka tuuppaa tekemään toisin, kun mieli tekisi empiä, arkailla tai ottaa taas se ylimääräinen homma.

Aihe on Janakalle tärkeä, koska kehtaaminen on ollut hänellekin vaikeaa. Hän on kärsinyt sekä huijarisyndroomasta että liiasta kiltteydestä ja vähätellyt usein omia kykyjään.

”Vaikka olen kirjoittanut kirjan röyhkeydestä ja kierrän puhumassa ihmisille siitä, mietin välillä, olenko minä ihan oikea ihminen puhumaan tästä.”

Janakka uskoo, että omien vahvuuksien tunnistaminen ja niistä kertominen on sitä tärkeämpää, mitä kiireisemmäksi työelämä muuttuu. Pomo ei välttämättä huomaa kaikkia alaistensa vahvuuksia, jos niitä ei tuo itse esiin.

Röyhkeys on tärkeää myös ihmisten itsensä vuoksi: jos ei koskaan pidä puoliaan, saattaa katkeroitua.

”Jos on aina se, joka venyy ja täyttää ja tyhjentää tiskikoneen työpaikalla, toivoo mielessään, että joku huomaisi. Sellaista päivää ei ehkä tule, ja ajan myötä se alkaa tuntua epäreilulta.”

”Ajattelin, että olen ihan sysipaska.”

Opettele pyytämään ja ottamaan palautetta vastaan

Janakka kasvoi aikuiseksi ympäristössä, jossa palautetta annettiin ja saatiin jatkuvasti. Hänen isänsä on entinen keihäänheittäjä ja valmentaja Esa Utriainen ja sisko keihäänheittäjä Sanni Utriainen.

Janakka on itse harrastanut teatteria, maastojuoksua, yleisurheilua, uintia, koripalloa ja tanssia.

”Urheilussa ja teatterissa ymmärsin, että joku tarkkailee koko ajan, mitä voisin tehdä paremmin. Kaikissa muissa ympäristöissä palautteen vastaanottaminen on ollut paljon vaikeampaa.”

Aikuisena Janakka on tietoisesti opetellut pyytämään ja ottamaan palautetta vastaan, esimerkiksi työssään Hyvät ja huonot uutiset -tv-sarjan käsikirjoittajana.

Vaikka pomo kehuisi, omiin taitoihin on ollut vaikea luottaa.

”Ihmisillä on usein illuusio täydellisestä suorituksesta. Jos emme saa sitä tehtyä, ajattelemme, että olemme paskoja”, Janakka sanoo.

”Kun kuulen pomolta, että hyvin menee, ajattelen itsekin heti, että mitä minulta pimitetään. Miksei toinen kerro, missä ongelma on? Vaikka todennäköisesti hyvä on hyvä.”

Janakka uskoo, että monen ihmisen olo paranisi, jos he uskaltaisivat laskea rimaa ja vaatia itseltään vähemmän – myöntää, että kukaan ei ole joka päivä tehokas tai parhaimmillaan.

”Silloin voi iloita siitä, mitä kaikkea on päivän aikana tehnyt. Se on paljon energisoivampaa kuin jatkuva itsesäälissä piehtarointi.”

Tunnista hetki, jolloin tekeminen jää kehtaamisesta kiinni

Jos röyhkeyttä haluaa oppia, tärkeintä on huomata hetket, joissa tekeminen jää kehtaamisesta kiinni. Se, kun ei hae kiinnostavaa työpaikkaa, koska ajattelee, ettei ole tarpeeksi pätevä. Se, kun venyy taas ylimääräisiin hommiin, koska ei kehtaa kieltäytyä.

”Hetkiä voi vaikka kirjata itselleen ylös. Missä tilanteissa pienennän itseäni? Milloin olen itse oman toimintani hidaste?”

Janakka uskoo, että röyhkeys on monelle erityisen vaikeaa silloin, kun asia on tärkeä. Kun unelmien työ tulee auki, on helpompi jättää hakematta kuin ottaa se riski, ettei tule valituksi.

”Hylätyksi tulemisen pelko on niin massiivinen, että tulee itse tyrmänneeksi itsensä.”

Koska Janakka on yrittäjä, hän joutuu markkinoimaan itseään koko ajan. Usein hetket, joina omasta osaamisesta pitäisi kertoa, täyttyvät selityksistä, joita Janakka kutsuu puheuretaaniksi.

”Jos sanon mahdolliselle asiakkaalle vain, että olen hyvä kirjoittamaan ja puhumaan, hyi olkoon, että vihlaisee. Alan pehmentää sitä ylimääräisillä selityksillä ja täytesanoilla”, Janakka sanoo.

”Kulttuurissamme ajatellaan helposti, että omasta osaamisestaan kertova ihminen on leuhka. Pelkäämme, että jos sanomme olevamme hyviä jossakin, meillä pitää olla siitä maisterinpaperit ja vähintään kymmenen vuoden työkokemus.”

Älä vähättele saamiasi kehuja

Janakalle röyhkeys on usein hiljaa olemista. Sitä, että hän vastaa kehuihin vain kiitos, eikä ala vähätellä. Sitä, että pysyy hiljaa, kun kysytään, kuka voisi hoitaa tämän ylimääräisen homman.

Hänestä on tärkeää muistaa, ettei kieltäytyminen ole henkilökohtainen loukkaus vaan usein jopa palvelus kysyjälle.

”Jos ottaa työn vastaan tilanteessa, jossa ei vain ehdi tai kykene tekemään sitä, tehtävä tulee tehdyksi vaillinaisesti”, Janakka sanoo.

”Ajattelemme helposti, että kieltäytyminen johtaa konfliktiin tai että muut pitävät meitä sen jälkeen ikävänä ihmisenä eivätkä pyydä enää koskaan mitään. Ei se ole niin.”

Janakalta kysytään usein, onko hän nykyään röyhkeämpi kuin ennen. Ainakin armollisempi, hän yleensä vastaa. Nykyään hän tiedostaa hetket, joina epäröinti tai vähättely ottaa vallan. Kun epäröinnin huomaa, on helpompi toimia toisin. Joka kerta kun Janakka onnistuu, hän tuulettaa.

”Siksi, koska se on kivaa, ja siksi, että niin aivot oppivat toimimaan toisin.”-

Jos ei koskaan pidä puoliaan, saattaa katkeroitua.


Kuka?
Jenni Janakka, 33
Kotoisin Parkanosta.
Asuu Helsingin Sörnäisissä.

Teksti Emmi Laukkanen, kuvat Aleksi Poutanen

Juttu on julkaistu alunperin ERTOn E>-lehden numerossa 3/2019.