Uskalla iloita myös epävarmuudessa

Kuvituskuva keväinen kukkaketo.

Työn murros, ilmastokriisi, koronapandemia ja Ukrainan sota lisäävät epävarmuutta ja turvattomuutta. ”Se, miten kukin meistä reagoi, on hyvin yksilöllistä”, erityisasiantuntija Miira Heiniö Työterveyslaitokselta korostaa.

Oletamme helposti, että muista tuntuu samalta kuin meistä itsestämme. Jokainen kuitenkin reagoi ja tuntee eri tavalla. Yhdelle digiloikan ottaminen on vaikeaa, kun taas toisia se voimaannuttaa. Kolmas on kokenut korona-ajan vaikeuttaneen elämää, toisten arjen pyöritystä se on helpottanut, kun ei ole tarvinnut vaikkapa kuskata lapsia harrastuksiin. Sota menee jonkun tunteisiin, kun taas toinen on siitä harmissaan menettämättä yöuniaan.

Maailmalla tapahtuvien kauheuksien vyöryessä tietoisuuteemme Miira Heiniö on huolissaan siitä, että kriisien keskellä meiltä on hävinnyt uskallus olla iloisia ja nauraa.

”Ensin kärvistelimme koronan takia pari vuotta ja ennen kuin ehdimme toipua siitä, alkoi uusi kriisi. Joudumme miettimään, että onko ilon ja onnen ilmaisut edes soveliaita tässä tilanteessa”, Heiniö pohtii.

Heiniön mielestä palautumiskyvyn kannalta on tärkeää antaa lupa itselle olla hyvinvoiva ja tasapainoinen. Ilo ja onni ovat todellisia voimatunteita, joita tarvitsemme selviytyäksemme muuttuvissa olosuhteissa ja kohdatessamme häiriöitä ja kriisejä.

Ilo ja onni ovat todellisia voimatunteita, joita tarvitsemme selviytyäksemme muuttuvissa olosuhteissa ja kohdatessamme häiriöitä ja kriisejä.

Saako olla ahdistunut?

”Kyllä saa olla ahdistunut, eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä. Ahdistus on luonnollinen ja hyödyllinen reaktio, jos jokin asia pelottaa tai on epävarma ja epäselvä”, Heiniö lohduttaa.

Ahdistukseen ei saa jäädä asumaan vaan pitää etsiä keinoja pysyä rauhallisena ja toimintakykyisenä. Kun tilanne on päällä, ihan vaan syvään hengittäminen ja ajatusten keskittäminen muualle auttaa.

Omia voimavaroja voi kartoittaa pohtimalla, miten aikaisemmin on selvinnyt vastaavanlaisista tilanteista, minkälaisia voimavaroja nyt on käytettävissä ja mitä hyvää tilanteesta voi syntyä tulevaisuudessa. Siinä missä organisaation tai työtavan muutos ovat hallittavissamme, koronaan tai sotaan emme voi vaikuttaa, eikä meillä välttämättä ole aikaisempia kokemuksia, joihin peilata. Silloin ajatus on suunnattava niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa.

Jos ahdistus on pitkäkestoista ja haittaa toimintakykyä, siihen pitää hakea apua matalalla kynnyksellä esimerkiksi työterveyshuollon kautta.

”Jos itse miettii, pitäisikö hakea apua, niin pitää. Jos läheinen kysyy, pitäisikö hakea apua, niin pitää.”

”Jos itse miettii, pitäisikö hakea apua, niin pitää. Jos läheinen kysyy, pitäisikö hakea apua, niin pitää.”

Toivon johtaminen työpaikalla

Työyhteisön tärkein voimavara muutos- ja kriisitilanteissa on avoin keskustelu, johon kaikki voivat aidosti osallistua ja vaikuttaa. Heiniö korostaa esihenkilön esimerkkiä, miten asioista työpaikalla puhutaan – hän voi joko tyrehdyttää keskustelun tai rohkaista sitä. Mutta mistä työpaikalla pitäisi sitten puhua?

”Toivosta, tunteista ja voimavaroista”, Heiniö luettelee ja jatkaa: ”Lempitermini onkin toivon johtaminen työpaikalla.”

Hänen mukaansa jokaisella on eri määrä voimavaroja käytettävissään, miten toimia epävarmuudessa. Siihen vaikuttavat nykyinen elämäntilanne ja aiemmat kokemukset. Työpaikalla erilaiset voimavarat pitäisi pystyä tunnistamaan, jotta voisimme ymmärtää toistemme reaktioita ja hyväksyä erilaiset tunteet.

”Kokemuksiin on syytä suhtautua arvostavasti, mutta sen jälkeen työyhteisössä on suunnattava rakentavaan toimintaan”, Heiniö kiteyttää.

Työpaikalla pitäisi puhua toivosta, tunteista ja voimavaroista.

Miten lisätä omia voimavaroja ja parantaa jaksamista? Lue hyvinvoinnin asiantuntijan ja ravitsemusterapeutti Patrik Borgin vinkit.

 

Kuka?
Miira Heiniö
Erityisasiantuntija, Työterveyslaitos

Teksti Tanja Harjuniemi, kuva Daiga Ellaby / Unsplash