Röyhkeyden opettaja

Jenni Janakka

Kirjailija ja puhetaiteilija Jenni Janakka on jo useamman vuoden ajan kehottanut suomalaisia olemaan röyhkeämpiä. Se tarkoittaa muun muassa oman osaamisen tunnistamista, tervettä itsevarmuutta ja rajojen vetämistä.

Miksi ihmeessä me vähättelemme itseämme ja osaamistamme, mietti Jenni Janakka muutama vuosi sitten, kun istui samassa pöydässä osaavien naisten kanssa yhteisen projektin jälkeen. Jokainen heistä oli oman alansa kovia ammattilaisia, mutta silti puheessa kuului epäröinti ja itsensä pienentäminen.

Samassa Janakka tajusi, että tarvitsemme lisää röyhkeyttä. Se ei tarkoita ilkeyttä eikä kyynärpää-taktiikkaa, vaan positiivista ja lämmintä sisäistä voimaa – sellaista, joka potkaisee eteenpäin juuri silloin, kun meinaa arkailla tai jättää jotain tekemättä. Se on oman osaamisensa arvostamista ja kohteliaasti kieltäytymistä.

Nyt Janakka luennoi ja pitää kursseja Röyhkeyskoulu-nimellä ja on julkaissut aiheesta kirjan. Mutta millaisten ajatusmallien ja vahingollisten toimintatapojen kanssa Janakka itse on joutunut kamppailemaan?

Huijarisyndrooma – Onnistumista kannattaa tuulettaa

Huijarisyndrooma tarkoittaa ajattelutapaa, jossa ihminen ei usko olevansa osaava ja pätevä. Ajatukset ovat Janakalle tuttuja: hänellä huijarisyndrooma ilmenee kovana jännityksenä, kun pitäisi lähestyä ihmisiä, jotka tekevät hänen kanssaan töitä – ovat ne sitten kollegoita, partnereita tai asiakkaita.

Näissä tilanteissa Janakan päässä pyörii ajatus, että muut pitävät häntä maailman huonoimpana ihmisenä. Hän ei usko, että hän riittää ja epäilee panoksensa olevan muille pettymys. Huijarisyndrooma saa Janakan lykkäämään työpuhelun soittamista tai sähköpostin kirjoittamista.

– Minulla on vääristynyt käsitys omasta tekijyydestäni ja osaamisestani. Vaikka tiedän, että nämä ajatukset ovat täysin absurdeja eikä niillä ole totuuspohjaa, silti ne kummittelevat takaraivossa.

Siksi Janakka on opettanut itseään esimerkiksi soittamaan puheluita ja palkitsee itsensä onnistuneesta puhelusta tuulettamalla – siis nostamalla kädet ilmaan ja hurraamalla.

– Teen niin siksi, että aivot rekisteröivät onnistuneen suorituksen vahvemmin, jos onnistumisen merkkaa jollain fyysisellä suorituksella. Silloin aivoni oppivat nopeammin, ettei tätä asiaa tarvitse niin kovasti pelätä, hän sanoo.

Palautuminen – Aina ei tarvitse tehdä jotain järkevää

Jossain vaiheessa Janakka havahtui siihen, ettei hänellä ollut lainkaan vapaa-ajan harrastuksia. Hän oli ajautunut ajattelemaan, että jokaisen asian myös vapaa-ajalla täytyy hyödyttää hänen uraansa.

Havainnon jälkeen Janakka on opetellut nauttimaan niin sanotusti täysin hyödyttömistä asioista.

– Vaikka eiväthän ne ole hyödyttömiä, vaan ne ovat vastapainoa työlle ja happea arkeen. Mutta tuo ajatus täysin hyödyttömistä asioista on auttanut itseäni.

Korona-ajan etätöissä Janakka huomasi, että työpäivät saattoivat venyä iltaan saakka ja lopputuloksena oli päiviä, jolloin ei ollut koskaan kokonaan pois töistä eikä täysillä töissä. Hän on ratkaissut ongelmaa määrittämällä itselleen selkeästi työtunnit ja ostamalla television.

– Aiemmin käytin tietokonetta sekä työntekoon että vapaa-ajalla sarjojen ja leffojen katsomiseen. Nyt työ ja vapaa-aika on erotettu eri laitteisiin.

Naistekijyys – Miten stereotypiat vaikuttavat

Me kaikki liitämme sukupuoleen ja ulkonäköön tiettyjä ennakkokäsityksiä. Varsinkin silloin, kun kohtaamme kasvotusten, uusi ihminen näkee ensin habituksen ja tekee päätelmiä sukupuolen ja vaatetuksen avulla – joko tiedostaen tai tiedostamattaan.

Janakka sanoo, että on hyvä tunnistaa oman sukupuolen vaikutus ja ymmärtää, että ihmiset voivat kohdata sinut eri tavalla sen takia, miltä näytät. Mutta sukupuolen tai ulkoisen olemuksen vaikutukseen ei saisi jäädä kiinni.

Janakka huomasi tekevänsä juuri niin. Hän saattoi käyttää palaverissa tarpeettoman paljon aikaa siihen, että hän perustelee omaa naiseuttaan ja osaamistaan.

– Kun roolini oli olla tiedon tuojana muulle tiimille, kompensoin vaaleatukkaista ja naisellista ulkonäköäni madaltamalla ääntäni ja puhumalla korostetun rauhallisesti tai pienensin tyttömäisyyttäni, sillä ajattelin, etten olisi muuten uskottava.

Kokemus on tuonut itsevarmuutta, jonka avulla Janakka on pyristellyt irti tavasta.

– Kun itse ymmärrän arvoni ja osaamiseni määrän, tekijyyteni kantaa ja voin olla oma itseni myös asiantuntijana.  ■

 

Jenni Janakka

Aloita tästä: Opettele tunnistamaan osaamisesi

Jenni Janakka vinkkaa kotiläksyn, jonka avulla pääset itse jyvälle osaamisestasi.

  1. Kirjoita jokaisen työpäivän päätteeksi ylös 1–3 lausetta siitä, mitä olet päivän aikana tehnyt ja saanut aikaan.
  2. Kirjoita vähintään yksi lauseista niin, että kerrot, minkä ongelman tai haasteen päivän aikana kohtasit ja miten sen ratkaisit.

MIKSI KOTILÄKSY KANNATTAA?

– Asiantuntijatyössä tai yksinyrittäjänä työpäivät voivat tuntua epämääräiseltä mössöltä ja päivän jälkeen voi olla tunne, ettei ole saanut mitään aikaan. Tämän tehtävän avulla voi opetella sanallistamaan omaa osaamistaan. Töissä yleensä ongelmat ja haasteet ovat ärsyttäviä, mutta juuri niiden selättämisessä oma osaaminen pääsee oikeuksiinsa. Ja kun osaamistaan kirjoittaa säännöllisesti ylös, muistiinpanoista on apua esimerkiksi tulevissa palkkaneuvotteluissa, vinkkaa Janakka.

Teksti: Anna Korpi-Kyyny | Kuvat: Heidi Strengell