Aivot rakastavat ponnistella – lue aivotutkijan työelämävinkit

Aivot voivat hyvin, kun ne pääsevät oppimaan uutta ja yhdistämään uutta vanhaan. Siksi utelias elämänasenne tekee meille hyvää, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen. 

 

#1 Itseohjautuvuus on aivoille luontaista

”Aivoille on luontaista hakea tietoa useasta kanavasta ja lähteestä, yhdistellä vanhaa ja uutta ja löytää erilaisia kombinaatioita. Kun tähän annetaan työelämässä mahdollisuus, aivot pysyvät virkeinä ja mielemme motivoituneena. Monessa organisaatiossa tämä on onneksi jo oivallettu: pomo ei sanele, miten työ pitää tehdä, vaan työntekijöille annetaan enemmän vapautta ja tilaa miettiä, miten he haluavat tehdä työnsä ja miten kehittää itseään. Itseohjautuvuus on aivoille luontaista. 

Sen sijaan ajatus siitä, että kehittääksemme itseämme ja oppiaksemme uutta, meidän pitäisi jollain lailla pyristellä pois vanhasta on vanhentunut. Poisoppimisen sijaan kehitämme koko ajan uusia tapoja oivaltaa ja tehdä asioita.”

 

#2 Muutos tönäisee ajattelemaan uudella tavalla

”Koronapandemiassa on ainakin yksi hyvä puoli. Se on pakottanut meidät miettimään, miten kehittää työtapojamme. Viimeistään nyt on todistettu, ettei esimerkiksi työn tekemisen tarvitse tapahtua aina konttorilla. Moni on ottanut luovat ratkaisut käyttöön ja kehittänyt omia työtapojaan – kauniina päivänä voi pitää kävelypalaverin ulkona tai vaikka kuopsuttaa kukkapenkkiä.

Aivot tarvitsevat kuitenkin myös rutiineja ja tuttuja tapoja tehdä asioita, sillä rutiinit säästävät kapasiteettiamme. Mitä asiantuntevampi ja kokeneempi on jossain asiassa, sitä enemmän voi toimia automaattiohjauksella, rutiinilla. Koronapandemian alussa tutut ja turvalliset rutiinit katosivat yhdessä yössä ja tämä oli ärsyttävää. Hetken olimme ehkä tuuliajolla, mutta sitten aloimme luoda uusia rutiineja vanhojen tilalle. 

Aivoille voi opettaa uusia toimintatapoja tietoisesti. Usein menee vain pari viikkoa, kun uudet toimintatavat ovat muuttuneet rutiineiksi – tai vaihtoehtoisesti huomaamme, ettei juuri tämä tapa sovi minulle.”

 

#3 Aivot tarvitsevat liikettä

”Aivomme ovat muotoutuneet niin, että kognitiivinen, tiedollinen suorituskykymme heikkenee, jos istumme liian pitkään ja liian mukavasti. Siksi rento sohvaryhmä ei olekaan välttämättä paras mahdollinen paikka pitää vaikkapa ideariiheä. Aivot nimittäin lukevat tilanteen niin, että nyt on lupa rentoutua ja levätä. Kehon passivoituessa mielikin passivoituu. Sohvalta kannattaakin nousta aika ajoin jaloittelemaan ja venyttelemään. Jotta mielemme toimisi aktiivisesti, tarvitsemme fyysistä toimintaa. Ajatustyön solmu lähteekin usein avautumaan, kun nousemme työpöydän äärestä ja haemme vaikka kupin kahvia.

Tähän perustuu liikunnan hyvää tekevä vaikutus: liikunta auttaa ajatuksiamme pysymään joustavina ja löytämään uudenlaisia ratkaisuja.

Sen sijaan liiallinen pinnistely ja kiire ovat aivoille pahasta. Jatkuva stressi ja kiireen tuntu pitävät ajatukset kiireessä, eivätkä tekeillä olevan asian ratkaisemisessa. Siksi on tärkeää taklata työpäivästä kiire pois. Kun suhtaudumme asioihin innokkaan uteliaasti ja kiinnostuneesti, ruokimme aivojamme. Sisäinen puhe itsellemme on tässä tärkeässä roolissa. Kannattaa olla itselleen armollinen ja kannustava.”

 

+ Totta vai tarua?

”Usein sanotaan, että käytämme vain pientä osaa aivokapasiteetistamme. Uskomus on väärä, aivot kokonaisuudessaan ovat käytössä koko ajan. Sen sijaan voisimme käyttää aivojamme tehokkaammin. Esimerkiksi oppimisessa kannattaisi hyödyntää enemmän kaikkia aisteja, sillä monimuotoisuus pitää aivot virkeinä.

Toinen väärä uskomus koskee käsitystä miesten putkiaivoista ja naisten tippaleipämäisistä aivoista. Tilastollisesti miesten ja naisten keskiarvoissa on pieni ero, mutta käytännössä yksilöiden välinen ero on paljon suurempi.

Sen sijaan alkoholin aivosoluja tuhoava vaikutus ei ole myytti. Aivosoluja tuhoutuu koko ajan ja alkoholi vain lisää aivosolujen tuhoutumista. Alkoholilla ei ole myönteisiä vaikutuksia aivoihin.”

Rento sohvaryhmä ei ole välttämättä paras mahdollinen paikka pitää vaikkapa ideariiheä.

kuka?

Minna Huotilainen

  • Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori.
  • Koulutukseltaan diplomi-insinööri, tekniikan tohtori ja kognitiotieteen dosentti.

 

Teksti Leena Filpus, kuva Meeri Utti

Juttu on julkaistu aiemmin ERTOn E>-lehden numerossa 3/20.